Fittiä elämää
Oona Tolppanen on urheilualan moniottelija, joka tunnetaan urheilijana ja liikunnanohjaajana sekä Fitoona -urheilublogin ja hyvinvointikirjan rautanaisena.
Urheiluhullu, kuvailee Oona itseään. Nappiin osunut sanavalinta, kun urheilu on elämäntapa, johon on juurtunut lapsesta asti. Ja intohimo, joka on niin ammatin kuin vapaa-ajan loputon innoittaja.
Oonan lapsuuden perhe urheili aktiivisesti. Äiti kilpaili telinevoimistelussa ja harrasti karatea, sählyä ja koripalloa. Isä kiekkoili ja pelasi jalka-, kori- sekä luutapalloa. Niinpä lapsiakin lähdettiin viemään mukaan eri lajien pariin, ja vanhempien liikunnallisuus tarttui luonnostaan.
Balettitunnit Oona aloitti viisivuotiaana.
– Äiti löi mummun kanssa vetoa siitä, kuinka kauan viihtyisin. Vuoden balettituntien jälkeen ilmoitin, että osaan jo kaiken, Oona nauraa.
Seuraavaksi tuli yleisurheilu. Kuusivuotias hurahti pituushyppyyn ja pikajuoksuun. Syntymäpäiväksi Oona toivoi leuanvetotankoa. Kaikki vapaa-aika kului urheillessa tai urheilua katsellessa. Pesäpallo- ja sählykerhoa sekä voimistelua seurasivat karate ja jalkapallo. Karatea Oona harrasti viiden vuoden ajan siniselle vyölle. Jossain vaiheessa oli valittava, ja jalkapallo voitti. Sitä Oona pelasi FC Hongan naisten liigajoukkueessa ja nuorten maajoukkueessa. Liian innokas treenaaminen kasvuiässä kuitenkin kostautui, ja polven rakennevamma kuormittui. 15-vuotiaana Oona joutui ensimmäiseen polvileikkaukseensa. Ja se oli yksi käännekohta.
– Aloitin leikkauksen jälkeen kuntoutumisen salilla, ja löysin aivan uuden maailman. Siihen aikaan saleilla kävivät lähinnä bodarimiehet ja naisia ei juurikaan näkynyt. Itseäni alkoi kiehtoa, millaiseen kuntoon kehon oikein voi saada. Kävin muutamissa fitness-kisoissakin, mutta totesin pian, että en jakanut samaa arvomaailmaa.
Voimaharjoittelu tuli kuitenkin jäädäkseen. Viehtymys fyysisiin joukkuelajeihin ja kova kilpailuvietti vei Oonan kaksi vuotta sitten myös rugbyn pariin, jota hän pelaa tätä nykyä naisten rugby 7 –maajoukkuetasolla. Viime vuonna heltisi Suomen-mestaruus. Vapaa-ajan vietto on pysynyt urheilullisen ennallaan.
– Olemme nauraneet puolisoni kanssa sitä, että perjantai-iltaisin lähdemme mieluummin heittelemään palloa kuin terassille. Ja vanhempieni kanssa juhannuksenakin pidetään perhe-Olympialaiset.
Oonalle oli selvää, että myös ammattiin liittyisi fyysisyys.
– Lapsena tuntui pitkään, että ammattiurheilija tai liikunnanopettaja olivat ainoat urheiluun liittyvät vaihtoehdot. Haaveilinkin pitkään rikospoliisin työstä, jota arvostan edelleen aivan valtavasti. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että työ olisi tällaiselle empaattiselle maailmanpelastajalle liian raakaa.
Lukion jälkeen Oonan ajatukset kääntyivät kohti liikunta-alaa ja valmentamista. Oona opiskeli ja valmistui liikunnanohjaajaksi Vierumäellä Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa.
– Vasta opiskellessa ymmärsin, miten laaja työkenttä alalla on. Kannustan kaikkia alalle haluavia ammattikorkeakoulutason opintoihin, joihin kuuluu laajasti mm. fysiologiaa sekä tuki- ja liikuntaelinten terveystietoa. Tällä alalla toimivat ammattilaiset vastaavat asiakkaidensa terveydestä, eikä sellaiseen voi mitenkään pätevöityä lyhyiden PT-kurssien kautta.
Tällä hetkellä Oona työskentelee liikunta-alan yrittäjänä, valmentajana ja kouluttajana.
– Uskon, että periksiantamattomalla asenteella on vain itsestä kiinni, mihin tulevaisuus vie! En rakenna kuitenkaan systemaattisesti uraani, vaan elän täysillä hetkessä. Parasta palautetta työstäni on saada motivoitua muita liikkumaan, pääsemään parempaan kuntoon ja tasapainoon elämässään.
Oonalle työn etiikka on sydämenasia, ja alan nurjat puolet harmittavat häntä. Esimerkiksi se, että yhtä treeni- ja ruokavaliosuunnitelmaa tarjotaan ilman perusteellisia henkilökohtaisia kunto- ja terveyskartoituksia edullisella hinnalla mahdollisimman monelle.
– Monilla voi olla taustalla fyysisiä vammoja tai vaikkapa syömishäiriöitä. Ohjelma saattaa siten toimia kolmelle, mutta 30 voi joutua lääkärin hoitoon.
Oona on julkaissut Fitoona -nimistä hyvinvointi- ja terveysblogia vuodesta 2012 asti ja kirjoittanut hyvinvointikirjan Fitoona- Terve ja vahva minä! Blogissa kulkevat rinta rinnan ammatillisen tarkat postaukset sekä Oonalle tyypilliset tervettä tasapainoisuutta huokuvat mielipidekirjoitukset. Yhteistyökuvioissa Oona haluaa todella seisoa sanojensa takana. Esimerkiksi yhteistyö lääkäriasema Pihlajalinnan kanssa alkoi viime syksynä Oonan oman polvileikkauksen jälkeisestä kuntoutusprosessista.
– Olen saanut polvivammaani liittyen noin 50 yhteydenottoa ja kuullut monen saaneen apua kokemusteni kautta. Itse olen oppinut ammatillisessa mielessä vammojeni kautta valtavasti. On aivan erilaista kuntouttaa muita tietäessään miltä tuntuu, kun vamma-alue kerää turvotusta, kiristää tai vihloo.
Urheiluvammoihin liittyvät asiat ovat Oonalle tärkeitä. Oonan mukaan yhä edelleen keskitytään enemmän vammojen korjaamiseen kuin niiden ennaltaehkäisyyn. Erityisesti nuorten urheilijoiden vakavat vammat ovat yhä yleisempiä, kun treenimäärät kasvavat ja kuormittavat kasvuiässä herkkiä rakenteita.
– Harjoittelussa pitäisi vahvistaa enemmän niveliä ja tukilihaksia. Myöskin virheasennot polvissa, nilkoissa ja selässä on syytä saada korjattua. Pelkkä kyykkääminen ei auta, jos lihakset eivät kykene juostessa suunnan muutoksiin.
Myös lomien jälkeiseen kuntokuuria suunnittelevilta Oona pyytää malttia.
– Kun lomien jälkeen sännätään mäkijuoksutreeneihin ja aletaan rääkätä kehoa tiukalla ruokavaliolla, on tuloksena helposti vammoja ja kehon tilttaaminen. Lomalla pitääkin nauttia, kun perusarjessa pysyy kultaisella keskitiellä elintapojensa kanssa.
Tärkeintä olisi löytää oma lempilaji, niin että liikkuminen pysyy luonnostaan säännöllisenä ja hauskana tuomansa hyvän fiiliksen ansiosta. Moni laji itsessään kehittää niin kestävyyttä, voimaa, notkeutta, koordinaatiota kuin tasapainoakin. Ja tarvittaessa lempilajiin voi yhdistää täsmällisempää lisätreeniä.
Oona kuuluttaa tasapainoa ja keskitietä kaikkeen tekemiseen. Aikaisemmin, kun ei puhuttu juurikaan ruokavaliosta, vaan keskityttiin liikuntaan, aktiivinen liikkuja saattoi syödä mitä sattuu. Kilot pysyivät kulutuksella kurissa, mutta liikunnasta saatavat tehot jäivät puolitiehen. Sittemmin tilanne on kääntynyt toiseen ääripäähän erilaisten ruokavaliovillitysten seuratessa toisiaan.
– Itse olen sitä mieltä, että monipuolinen kotiruoka on parasta. Kun treenaa, voi herkutella hyvällä omalla tunnolla silloin tällöin. Terveet ruokatottumukset vaan häiriintyvät helposti liiallisen tarkkailun myötä. Tietty tiukka ruokavalio ei välttämättä myös sovi omalle keholle, eikä hyvää kuntoa voi saavuttaa pelkästään ruokavalion avulla.
Yksi Oonaa huolettava boomi on se, että urheilumaailmaan aikaisemmin liitetty luonnollinen raikkaus jää taka-alalle fitness-painotteisessa maailmassa, jota sosiaalisen median ylimuokatut kuvat korostavat entisestään. Terveen maalaisjärjen mukainen treenaaminen ja syöminen kun eivät ole Instagramissa yhtä vetovoimaisia kuin viimeisilleen viritetyt treenaus- ja ruokakuvat.
– Olen huolissani erityisesti siitä, mihin suuntaan narsistinen ja siloteltu sometodellisuus vie nuoria seuraajia. Olisi tärkeää ymmärtää, ettei kenenkään elämä ole vain kauniita asuja, treenattua kroppaa tai täydellisiä ruoka-annoksia. Itsetunto-ongelmat lisääntyvät niin seuraajilla kuin postaajilla. Olen kuullut, kuinka kuvissaan superihmisinä esiintyvät fitness-tyypit eivät kehtaa ostaa kaupasta herkkuja, ettei kukaan vain näkisi. Niin surullista ja täysin epäurheilijahenkistä! Onko kukaan muka koskaan paheksunut, jos näkee urheilijan ostavan kaupasta jäätelön?!
Oona korostaa, että urheilu itsessään muokkaa kehoa ja lisää terveyttä sekä luontaisesti parantaa itsetuntoa.
– Kun voi paremmin, suhtautuu myös paremmin itseensä. Lisäksi on opittava hyväksymään oma kroppansa, sillä kenelläkään toisella ei ole samanlaista. En itsekään pysty näyttämään tummalta sadan metrin aiturinaiselta, joiden fysiikkaa ihailen.
Tällä hetkellä Oona opiskelee nykyisen työnsä ohella urheilutoimittajaksi Haaga-Helian Urheilujournalismin erikoistumiskoulutuksessa. Taustalla on kiinnostus urheilijoiden tarinoihin.
– Unelmani on päästä tekemään urheilijahaastatteluja ja saada urheilijoiden ääni kuuluviin. On paljon sellaista, mitä itse olisin halunnut saada sanoa urheilijana. Onhan tämä myös hyvä varasuunnitelma, jos joskus oma fyysinen kuntoni ei enää sallisi liikunnanohjaajan töitä.
Kesäkuun alussa Oonalla tulee kuluneeksi kahdeksan kuukautta polvileikkauksesta. Ensimmäinen tavoite on rugbyn sarjapeli kuun puolessa välissä. Polven puolesta tilanne hyvä, mutta nyt puolestaan välilevytyrä selässä painaa molempien jalkojen hermoihin. Jalkoihin tuleva paine treeneissä kasvattaa kipua.
– Totta kai takaiskut terveydessä turhauttavat ja joudun puremaan hammasta. Moni on sanonut, että minun ei ole mitään järkeä pelata niin raadollista peliä kuin rugbyä. Mutta se on se laji, jota rakastan. Siksi kentälle palaaminen on minulle niin tärkeää.
Oonan lapsuuden perhe urheili aktiivisesti. Äiti kilpaili telinevoimistelussa ja harrasti karatea, sählyä ja koripalloa. Isä kiekkoili ja pelasi jalka-, kori- sekä luutapalloa. Niinpä lapsiakin lähdettiin viemään mukaan eri lajien pariin, ja vanhempien liikunnallisuus tarttui luonnostaan.
Balettitunnit Oona aloitti viisivuotiaana.
– Äiti löi mummun kanssa vetoa siitä, kuinka kauan viihtyisin. Vuoden balettituntien jälkeen ilmoitin, että osaan jo kaiken, Oona nauraa.
Seuraavaksi tuli yleisurheilu. Kuusivuotias hurahti pituushyppyyn ja pikajuoksuun. Syntymäpäiväksi Oona toivoi leuanvetotankoa. Kaikki vapaa-aika kului urheillessa tai urheilua katsellessa. Pesäpallo- ja sählykerhoa sekä voimistelua seurasivat karate ja jalkapallo. Karatea Oona harrasti viiden vuoden ajan siniselle vyölle. Jossain vaiheessa oli valittava, ja jalkapallo voitti. Sitä Oona pelasi FC Hongan naisten liigajoukkueessa ja nuorten maajoukkueessa. Liian innokas treenaaminen kasvuiässä kuitenkin kostautui, ja polven rakennevamma kuormittui. 15-vuotiaana Oona joutui ensimmäiseen polvileikkaukseensa. Ja se oli yksi käännekohta.
– Aloitin leikkauksen jälkeen kuntoutumisen salilla, ja löysin aivan uuden maailman. Siihen aikaan saleilla kävivät lähinnä bodarimiehet ja naisia ei juurikaan näkynyt. Itseäni alkoi kiehtoa, millaiseen kuntoon kehon oikein voi saada. Kävin muutamissa fitness-kisoissakin, mutta totesin pian, että en jakanut samaa arvomaailmaa.
Voimaharjoittelu tuli kuitenkin jäädäkseen. Viehtymys fyysisiin joukkuelajeihin ja kova kilpailuvietti vei Oonan kaksi vuotta sitten myös rugbyn pariin, jota hän pelaa tätä nykyä naisten rugby 7 –maajoukkuetasolla. Viime vuonna heltisi Suomen-mestaruus. Vapaa-ajan vietto on pysynyt urheilullisen ennallaan.
– Olemme nauraneet puolisoni kanssa sitä, että perjantai-iltaisin lähdemme mieluummin heittelemään palloa kuin terassille. Ja vanhempieni kanssa juhannuksenakin pidetään perhe-Olympialaiset.
Oonalle oli selvää, että myös ammattiin liittyisi fyysisyys.
– Lapsena tuntui pitkään, että ammattiurheilija tai liikunnanopettaja olivat ainoat urheiluun liittyvät vaihtoehdot. Haaveilinkin pitkään rikospoliisin työstä, jota arvostan edelleen aivan valtavasti. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että työ olisi tällaiselle empaattiselle maailmanpelastajalle liian raakaa.
Lukion jälkeen Oonan ajatukset kääntyivät kohti liikunta-alaa ja valmentamista. Oona opiskeli ja valmistui liikunnanohjaajaksi Vierumäellä Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa.
– Vasta opiskellessa ymmärsin, miten laaja työkenttä alalla on. Kannustan kaikkia alalle haluavia ammattikorkeakoulutason opintoihin, joihin kuuluu laajasti mm. fysiologiaa sekä tuki- ja liikuntaelinten terveystietoa. Tällä alalla toimivat ammattilaiset vastaavat asiakkaidensa terveydestä, eikä sellaiseen voi mitenkään pätevöityä lyhyiden PT-kurssien kautta.
Tällä hetkellä Oona työskentelee liikunta-alan yrittäjänä, valmentajana ja kouluttajana.
– Uskon, että periksiantamattomalla asenteella on vain itsestä kiinni, mihin tulevaisuus vie! En rakenna kuitenkaan systemaattisesti uraani, vaan elän täysillä hetkessä. Parasta palautetta työstäni on saada motivoitua muita liikkumaan, pääsemään parempaan kuntoon ja tasapainoon elämässään.
Oonalle työn etiikka on sydämenasia, ja alan nurjat puolet harmittavat häntä. Esimerkiksi se, että yhtä treeni- ja ruokavaliosuunnitelmaa tarjotaan ilman perusteellisia henkilökohtaisia kunto- ja terveyskartoituksia edullisella hinnalla mahdollisimman monelle.
– Monilla voi olla taustalla fyysisiä vammoja tai vaikkapa syömishäiriöitä. Ohjelma saattaa siten toimia kolmelle, mutta 30 voi joutua lääkärin hoitoon.
Oona on julkaissut Fitoona -nimistä hyvinvointi- ja terveysblogia vuodesta 2012 asti ja kirjoittanut hyvinvointikirjan Fitoona- Terve ja vahva minä! Blogissa kulkevat rinta rinnan ammatillisen tarkat postaukset sekä Oonalle tyypilliset tervettä tasapainoisuutta huokuvat mielipidekirjoitukset. Yhteistyökuvioissa Oona haluaa todella seisoa sanojensa takana. Esimerkiksi yhteistyö lääkäriasema Pihlajalinnan kanssa alkoi viime syksynä Oonan oman polvileikkauksen jälkeisestä kuntoutusprosessista.
– Olen saanut polvivammaani liittyen noin 50 yhteydenottoa ja kuullut monen saaneen apua kokemusteni kautta. Itse olen oppinut ammatillisessa mielessä vammojeni kautta valtavasti. On aivan erilaista kuntouttaa muita tietäessään miltä tuntuu, kun vamma-alue kerää turvotusta, kiristää tai vihloo.
Urheiluvammoihin liittyvät asiat ovat Oonalle tärkeitä. Oonan mukaan yhä edelleen keskitytään enemmän vammojen korjaamiseen kuin niiden ennaltaehkäisyyn. Erityisesti nuorten urheilijoiden vakavat vammat ovat yhä yleisempiä, kun treenimäärät kasvavat ja kuormittavat kasvuiässä herkkiä rakenteita.
– Harjoittelussa pitäisi vahvistaa enemmän niveliä ja tukilihaksia. Myöskin virheasennot polvissa, nilkoissa ja selässä on syytä saada korjattua. Pelkkä kyykkääminen ei auta, jos lihakset eivät kykene juostessa suunnan muutoksiin.
Myös lomien jälkeiseen kuntokuuria suunnittelevilta Oona pyytää malttia.
– Kun lomien jälkeen sännätään mäkijuoksutreeneihin ja aletaan rääkätä kehoa tiukalla ruokavaliolla, on tuloksena helposti vammoja ja kehon tilttaaminen. Lomalla pitääkin nauttia, kun perusarjessa pysyy kultaisella keskitiellä elintapojensa kanssa.
Tärkeintä olisi löytää oma lempilaji, niin että liikkuminen pysyy luonnostaan säännöllisenä ja hauskana tuomansa hyvän fiiliksen ansiosta. Moni laji itsessään kehittää niin kestävyyttä, voimaa, notkeutta, koordinaatiota kuin tasapainoakin. Ja tarvittaessa lempilajiin voi yhdistää täsmällisempää lisätreeniä.
Oona kuuluttaa tasapainoa ja keskitietä kaikkeen tekemiseen. Aikaisemmin, kun ei puhuttu juurikaan ruokavaliosta, vaan keskityttiin liikuntaan, aktiivinen liikkuja saattoi syödä mitä sattuu. Kilot pysyivät kulutuksella kurissa, mutta liikunnasta saatavat tehot jäivät puolitiehen. Sittemmin tilanne on kääntynyt toiseen ääripäähän erilaisten ruokavaliovillitysten seuratessa toisiaan.
– Itse olen sitä mieltä, että monipuolinen kotiruoka on parasta. Kun treenaa, voi herkutella hyvällä omalla tunnolla silloin tällöin. Terveet ruokatottumukset vaan häiriintyvät helposti liiallisen tarkkailun myötä. Tietty tiukka ruokavalio ei välttämättä myös sovi omalle keholle, eikä hyvää kuntoa voi saavuttaa pelkästään ruokavalion avulla.
Yksi Oonaa huolettava boomi on se, että urheilumaailmaan aikaisemmin liitetty luonnollinen raikkaus jää taka-alalle fitness-painotteisessa maailmassa, jota sosiaalisen median ylimuokatut kuvat korostavat entisestään. Terveen maalaisjärjen mukainen treenaaminen ja syöminen kun eivät ole Instagramissa yhtä vetovoimaisia kuin viimeisilleen viritetyt treenaus- ja ruokakuvat.
– Olen huolissani erityisesti siitä, mihin suuntaan narsistinen ja siloteltu sometodellisuus vie nuoria seuraajia. Olisi tärkeää ymmärtää, ettei kenenkään elämä ole vain kauniita asuja, treenattua kroppaa tai täydellisiä ruoka-annoksia. Itsetunto-ongelmat lisääntyvät niin seuraajilla kuin postaajilla. Olen kuullut, kuinka kuvissaan superihmisinä esiintyvät fitness-tyypit eivät kehtaa ostaa kaupasta herkkuja, ettei kukaan vain näkisi. Niin surullista ja täysin epäurheilijahenkistä! Onko kukaan muka koskaan paheksunut, jos näkee urheilijan ostavan kaupasta jäätelön?!
Oona korostaa, että urheilu itsessään muokkaa kehoa ja lisää terveyttä sekä luontaisesti parantaa itsetuntoa.
– Kun voi paremmin, suhtautuu myös paremmin itseensä. Lisäksi on opittava hyväksymään oma kroppansa, sillä kenelläkään toisella ei ole samanlaista. En itsekään pysty näyttämään tummalta sadan metrin aiturinaiselta, joiden fysiikkaa ihailen.
Tällä hetkellä Oona opiskelee nykyisen työnsä ohella urheilutoimittajaksi Haaga-Helian Urheilujournalismin erikoistumiskoulutuksessa. Taustalla on kiinnostus urheilijoiden tarinoihin.
– Unelmani on päästä tekemään urheilijahaastatteluja ja saada urheilijoiden ääni kuuluviin. On paljon sellaista, mitä itse olisin halunnut saada sanoa urheilijana. Onhan tämä myös hyvä varasuunnitelma, jos joskus oma fyysinen kuntoni ei enää sallisi liikunnanohjaajan töitä.
Kesäkuun alussa Oonalla tulee kuluneeksi kahdeksan kuukautta polvileikkauksesta. Ensimmäinen tavoite on rugbyn sarjapeli kuun puolessa välissä. Polven puolesta tilanne hyvä, mutta nyt puolestaan välilevytyrä selässä painaa molempien jalkojen hermoihin. Jalkoihin tuleva paine treeneissä kasvattaa kipua.
– Totta kai takaiskut terveydessä turhauttavat ja joudun puremaan hammasta. Moni on sanonut, että minun ei ole mitään järkeä pelata niin raadollista peliä kuin rugbyä. Mutta se on se laji, jota rakastan. Siksi kentälle palaaminen on minulle niin tärkeää.
OONA TOLPPANEN
Ikä: 25
Ammatti: Liikunnanohjaaja (AMK), valmentaja ja hyvinvointibloggaaja
Harrastukset: Voimaharjoittelun lisäksi pelaa rugbya ja surffaa.
Kotisivut: www.fitoona.com
Ammatti: Liikunnanohjaaja (AMK), valmentaja ja hyvinvointibloggaaja
Harrastukset: Voimaharjoittelun lisäksi pelaa rugbya ja surffaa.
Kotisivut: www.fitoona.com