Palautumisen palveluksessa
Tuntuuko, että lisätystä treenin määrästä huolimatta kroppa junnaa paikoillaan? Aktiivinen elämä ja kova treenaus vaativat vastapainokseen palautumista. Se auttaa jaksamaan pidempään, opettaa Mia Jokiniva.
Stressinhallintaan erikoistuneen Villa Mandala –retriittikeskuksen pyörittämistä, valmentamista ja joogaa. Tätä kaikkea on Mia Jokinivan arki. Kuulostaa kaikin puolin tasapainoiselta ja lempeältä elämältä, unelmien elämäntavalta. Tästäkö päämäärä uudelle, stressittömälle elämälle?
– Monet käyttävät keinoja, joiden avulla muka rentoudutaan: käydään treenaamassa kovaa, uppoudutaan päivän päätteeksi sosiaalisen median maailmaan tai katsotaan televisiosta lempisarjaa. Nämä keinot eivät kuitenkaan oikeasti auta palautumiseen, sillä ne eivät aktivoi rentoutumisesta vastaavan hermoston toimintaa.
Autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston osat ovat sympaattinen ja parasympaattinen hermosto. Ne vaikuttavat kehoon ja mieleen vastakkaisesti. Sympaattisen hermoston toiminta vilkastuu stressitilanteissa ja fyysisessä rasituksessa. Se lisää elimistön suorituskykyä muun muassa nostamalla sykettä, verenpainetta ja lihasjännitystä ja rajoittamalla ruuansulatuselimistön verenkiertoa. Parasympaattinen hermosto säätelee sitä, miten keho voi palautua ja elimistö korjata itseään. Sen vaikutuksesta sydämen syke hidastuu, hengitystiheys laskee ja ruoansulatuselimistön toiminta vilkastuu.
Sympaattisen hermoston stressireaktio on uhkaavissa tai suoritustilanteissa tarpeellista ja ihan ok, jos sitä kestää 10 minuuttia kerran parissa päivässä. Mutta monella keho on taistele ja pakene – tilassa jopa vuorokauden ympäri. Keho ei palaudu kunnolla edes unessa, jos on sitä ennen tohottanut 16 tuntia.
– Pitkäkestoisesta kehon ja mielen kuormituksesta kärsivä sekoittaa helposti ylikunnon oireet huonoon kuntoon. Hän esimerkiksi saattaa hengästyä portaissa tai saada kädet hapoille kauppakasseja kantaessa. Moni koittaa paikata tilannetta lisäämällä entisestään lenkkiä ja punttia. Jos tähän lisätään vielä elämäntilanteen aiheuttama rasitus, kuten työstressi, huono nukkuminen tai vaikkapa ihmissuhdeongelmat, voi seurauksena olla ylikunto.
Tällöin unesta tulee huonompaa, verenpaine on koholla, immuniteetti laskee, ja pahimmillaan sydämen kuormittuessa, voi olla seurauksena myös sydänvaivoja.
Ja sitten ne hyvät uutiset. Parasympaattista hermostoa on mahdollista opetella aktivoimaan esimerkiksi rentoutustekniikoilla ja hengitysharjoituksilla. Ja jo vähänkin riittää. Jokaista treenikertaa kohti olisi hyvä tehdä jotain palauttavaa, esimerkiksi: tunnin treeni ja 10-15 minuuttia palautusta. Ehkä joskus koko treeni voikin olla rauhallista venyttelyä tai hengitysharjoituksia.
- Kaikilla on päivässä aikaa varata 15 minuuttia rauhoittumiseen, joka vaikuttaa suoraan omaan terveyteen. Jos siitäkin tulee stressiä, kannattaa tarkastella muuta elämää, ja miettiä, mistä voisi ottaa aikaa hyvinvoinnilleen.
Mia on kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa, Hengähdyshetkiä ja Stressin luomuhoito – täsmätekniikat hengähdyshetkiin. Moni on kokenut hyväksi käydä opettelemassa stressinhallinnan työkaluja siihen suunnatuissa retriiteissä, joita Villa Mandalassakin järjestetään.
Mia tietää, mitä kova treeni tarkoittaa. Hän aloitti baletin 5-vuotiaana ja jatkoi parikymppiseksi. Jossain vaiheessa täysillä vedettyjä viikkotreenejä oli 12. Kulttuuriantropologian yliopisto-opintojen alkaessa balettimaailma vaihtui kuntosaliin ja kovatempoiseen ryhmäliikuntaan. Astangajooga alkoi samoin täysillä punnertaen, mutta Miaa jäi kuitenkin kiinnostamaan joogafilosofia.
– Matkustin opettajien perässä maailmalle, luin joogakirjallisuutta ja löysin eri joogalajien erot. Kun opin dynaamisen harjoittelun ja palauttavan joogan yhdistämisen, joogasta tuli päälajini ja työkalu, joka auttoi kuuntelemaan kehoa.
Mia on oppinut myös stressinhallintaan perehdyttyään huomaamaan, milloin oma keho ja mieli soittavat hälytyskelloja ja on aika himmata tahtia. Silloin otetaan tauko, tehdään jotain kivaa, mikä ei liity työhön tai pidetään vapaa viikonloppu. Parhaiten rentoutumaan Miaa itseään auttavat jooga- ja meditaatioharjoitukset.
Mia neuvoo etsimään rauhassa itselleen sopivaa joogaa. Opettajien opetustyyli on yksilöllistä ja vaihtelee eri lajeissa. Jos rauhallinen tunti ei inspiroi, kannattaa hakeutua dynaamiselle tunnille - vitosvaihteelta ei voi mennä syvämeditaation tilaan. Ja sama toisinpäin.
– Nautin valtavasti niistä hetkistä, kun joku ottaa minulta joogayksityistunteja, koska haluaa lisää punnerrusvoimaa yläkroppaan, mutta parin kuukauden jälleen on tippa linssissä, kun on oppinut ensimmäistä kertaa elämässään rauhoittumaan loppurentoutuksessa. Tämä on minun polttoaineeni.
– Neljä vuotta sitten elin elämäni stressaavinta aikaa, kun kirjaimellisesti rakensimme yritystä: vasaroimme rakennuksilla, rekrysimme henkilökuntaa ja kehitimme Villa Mandalan konseptia. Olen jälkeenpäin miettinyt, että en olisi selvinnyt siitä terveenä ilman oppimiani stressinhallinnan keinoja, Mia kertoo.
Stressin määrä elämässä on Mian mukaan vakio, vastaus tasapainoiseen elämään onkin siis varsinaisen stressittömyyden tavoittelun sijaan stressinhallinnassa. Sen opettaminen on Mian päätyötä. Kun työ on täynnä haasteita ja vapaa-aika sinkoilua sinne tänne, on rentoutumisen opetteleminen entistä tärkeämpää.– Monet käyttävät keinoja, joiden avulla muka rentoudutaan: käydään treenaamassa kovaa, uppoudutaan päivän päätteeksi sosiaalisen median maailmaan tai katsotaan televisiosta lempisarjaa. Nämä keinot eivät kuitenkaan oikeasti auta palautumiseen, sillä ne eivät aktivoi rentoutumisesta vastaavan hermoston toimintaa.
Autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston osat ovat sympaattinen ja parasympaattinen hermosto. Ne vaikuttavat kehoon ja mieleen vastakkaisesti. Sympaattisen hermoston toiminta vilkastuu stressitilanteissa ja fyysisessä rasituksessa. Se lisää elimistön suorituskykyä muun muassa nostamalla sykettä, verenpainetta ja lihasjännitystä ja rajoittamalla ruuansulatuselimistön verenkiertoa. Parasympaattinen hermosto säätelee sitä, miten keho voi palautua ja elimistö korjata itseään. Sen vaikutuksesta sydämen syke hidastuu, hengitystiheys laskee ja ruoansulatuselimistön toiminta vilkastuu.
Sympaattisen hermoston stressireaktio on uhkaavissa tai suoritustilanteissa tarpeellista ja ihan ok, jos sitä kestää 10 minuuttia kerran parissa päivässä. Mutta monella keho on taistele ja pakene – tilassa jopa vuorokauden ympäri. Keho ei palaudu kunnolla edes unessa, jos on sitä ennen tohottanut 16 tuntia.
– Pitkäkestoisesta kehon ja mielen kuormituksesta kärsivä sekoittaa helposti ylikunnon oireet huonoon kuntoon. Hän esimerkiksi saattaa hengästyä portaissa tai saada kädet hapoille kauppakasseja kantaessa. Moni koittaa paikata tilannetta lisäämällä entisestään lenkkiä ja punttia. Jos tähän lisätään vielä elämäntilanteen aiheuttama rasitus, kuten työstressi, huono nukkuminen tai vaikkapa ihmissuhdeongelmat, voi seurauksena olla ylikunto.
Tällöin unesta tulee huonompaa, verenpaine on koholla, immuniteetti laskee, ja pahimmillaan sydämen kuormittuessa, voi olla seurauksena myös sydänvaivoja.
Ja sitten ne hyvät uutiset. Parasympaattista hermostoa on mahdollista opetella aktivoimaan esimerkiksi rentoutustekniikoilla ja hengitysharjoituksilla. Ja jo vähänkin riittää. Jokaista treenikertaa kohti olisi hyvä tehdä jotain palauttavaa, esimerkiksi: tunnin treeni ja 10-15 minuuttia palautusta. Ehkä joskus koko treeni voikin olla rauhallista venyttelyä tai hengitysharjoituksia.
- Kaikilla on päivässä aikaa varata 15 minuuttia rauhoittumiseen, joka vaikuttaa suoraan omaan terveyteen. Jos siitäkin tulee stressiä, kannattaa tarkastella muuta elämää, ja miettiä, mistä voisi ottaa aikaa hyvinvoinnilleen.
Mia on kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa, Hengähdyshetkiä ja Stressin luomuhoito – täsmätekniikat hengähdyshetkiin. Moni on kokenut hyväksi käydä opettelemassa stressinhallinnan työkaluja siihen suunnatuissa retriiteissä, joita Villa Mandalassakin järjestetään.
Mia tietää, mitä kova treeni tarkoittaa. Hän aloitti baletin 5-vuotiaana ja jatkoi parikymppiseksi. Jossain vaiheessa täysillä vedettyjä viikkotreenejä oli 12. Kulttuuriantropologian yliopisto-opintojen alkaessa balettimaailma vaihtui kuntosaliin ja kovatempoiseen ryhmäliikuntaan. Astangajooga alkoi samoin täysillä punnertaen, mutta Miaa jäi kuitenkin kiinnostamaan joogafilosofia.
– Matkustin opettajien perässä maailmalle, luin joogakirjallisuutta ja löysin eri joogalajien erot. Kun opin dynaamisen harjoittelun ja palauttavan joogan yhdistämisen, joogasta tuli päälajini ja työkalu, joka auttoi kuuntelemaan kehoa.
Mia on oppinut myös stressinhallintaan perehdyttyään huomaamaan, milloin oma keho ja mieli soittavat hälytyskelloja ja on aika himmata tahtia. Silloin otetaan tauko, tehdään jotain kivaa, mikä ei liity työhön tai pidetään vapaa viikonloppu. Parhaiten rentoutumaan Miaa itseään auttavat jooga- ja meditaatioharjoitukset.
Mia neuvoo etsimään rauhassa itselleen sopivaa joogaa. Opettajien opetustyyli on yksilöllistä ja vaihtelee eri lajeissa. Jos rauhallinen tunti ei inspiroi, kannattaa hakeutua dynaamiselle tunnille - vitosvaihteelta ei voi mennä syvämeditaation tilaan. Ja sama toisinpäin.
– Nautin valtavasti niistä hetkistä, kun joku ottaa minulta joogayksityistunteja, koska haluaa lisää punnerrusvoimaa yläkroppaan, mutta parin kuukauden jälleen on tippa linssissä, kun on oppinut ensimmäistä kertaa elämässään rauhoittumaan loppurentoutuksessa. Tämä on minun polttoaineeni.